kinesiopiste.fi

Linkit Treenejä Hinnasto Artikkelit Uutiset Etusivu

Kinesioteippauksesta tukea kuntoutukseen

Kinesioteippaus on tällä hetkellä maailmalla mielenkiintoa herättävä koulukunta. Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase 1970-luvulla, huomatessaan ihon liikuttamisen vaikuttavan nivelen liikelaajuuteen ja koettuun kipuun. Menetelmä levisi Soulin olympialaisten myötä Pohjois-Amerikkaan ja 90-luvun loppupuolella Eurooppaan. Teippaustekniikoiden kehittelyjen myötä menetelmää käytetään nykyään monenlaisiin fysioterapian osa-alueisiin, mukaan lukien TULE-ongelmat, arven hoito, lymfaödeema ja pediatria. Urheilupuolella kinesioteippauksen käyttäjiin lukeutuvat mm. Tiger Woods, Carolina Klüft, David Beckham, Serena Williams ja Lance Armstrong.

Kinesioteippausta käytetään yleisimmin vähentämään kipua ja lisäämään liikkuvuutta sekä lihasvoimaa. Menetelmää voidaan käyttää tukemaan elimistön omaa parantamisprosessia mm. verenkierto- ja lymfajärjestelmän sekä neurofysiologisten tekijöiden kautta.

Nivelen mekaniikan osalta kinesioteipillä voidaan lisätä nivelen liikkuvuutta, ohjata niveltä toimimaan mekaanisesti oikein tai tuoda niveleen tarvittaessa tukeakin vetämällä teippi kireälle, tai asettamalla useampia teippikerroksia. Kinesioteippausta voidaan pitää kuitenkin enemmän sensorisena, kun taas perinteisen urheiluteippauksen toimintaperiaate on luonteeltaan lähinnä mekaaninen.

Käytettävä teipin määrä on perinteiseen urheiluteippaukseen verrattuna selvästi pienempi. Kinesioteippauksen etuja ovat mm. laaja käyttöalue, hyvä hinta-vaikuttavuus suhde, käyttönopeus ja helppokäyttöisyys. Vaikutusmekanismit vaihtelevat sen mukaan, mitä tekniikkaa käytetään.

Kinesioteippauksen teoreettisia vaikutuksia:

Kinesioteippi

Kinesioteippi on elastisuudeltaan 30 - 40 % venyvää ja vastaa painoltaan sekä paksuudeltaan ihoa. Materiaali on 100 %:sta puuvillaa. Ilmava rakenne tekee teipistä hengittävän. Teippiliima on akryylipohjainen, joka ei tavallisesti aiheuta allergisia reaktioita eikä tunnu käytössä epämiellyttävältä. Kinesioteippiä voidaan pitää mm. asettelusta, ihosta, hoidettavasta kohdasta ja teippilaadusta riippuen n. 3-5 päivästä pariinkin viikkoon asti. Teipin kanssa voidaan käydä myös suihkussa. Kinesioteippejä on eri värisiä, mutta ominaisuuksiltaan ne ovat täsmälleen samanlaisia, joten väri voidaan valita mieltymyksen mukaan. Alkuperäistä teippiä kopioivia yrityksiä on pelkästään Saksassa tätä kirjoittaessa yli 20. Osa markkinoilla olevista teipeistä on huonolaatuisia, jotka ärsyttävät ihoa ja ovat pysyvyydeltään huonoja (suurin osa lienee ok). Esim. K-Active Sweden myy hyvälaatuista, alkuperäistä kinesioteippiä.

Hoitokokonaisuus

Kinesioteippauksen käyttö pohjautuu esitietoihin, havainnointiin ja etenkin kliinisiin testeihin, joihin kuuluvat mm. fysioterapiasta tutut SLR, Patric, SLUMP ja olkapään vieminen ”apprehension” asentoon. Testeillä on tarkoitus selvittää kivun, liikkuvuuden ja symmetrian lisäksi, onko ihon/faskian liikuttamisella, painamisella tai nostamisella vaikutusta testitulokseen. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman optimaalinen ihon/faskian asento ja teipata se siihen. Mikäli ihon asennon muutos ei vaikuta liikkuvuuteen, voimaan tai kipuun, silloin ei teipata. Eli teipistä ei aina ole apua. Jos muutos huomataan, silloin teipataan ja vaikutus voidaan todeta konkreettisesti heti. Joskus teipattava alue sijaitsee kaukanakin hoidettavasta kohdasta. Teippauksen suunnitteluun liittyvät myös lihasvoimatestit, joiden pohjalta voidaan teipata heikko tai yliaktiivinen lihas, lisäten tai vähentäen sen aktivoitumista neurofysiologisten tekijöiden kautta. Teorian mukaan lihaksen tonukseen vaikuttaa myös se, kuinka paljon teippiä kiristetään ja kummasta suunnasta se asetetaan lihaksen lähtö- ja kiinnityskohtaan nähden. Teipillä voidaan siis vaikuttaa faskian liikkeeseen lihas-supistuksessa. Teippi ei rajoita normaaleja päivittäisiä toimia, eikä estä muiden hoitomenetelmien käyttöä. Jotkut liittävät kinesioteippaukseen väriterapian ja meridiaanit. Taustatietoa tästä.


Malli teippaussuunnan vaikutuksesta lihaksen toimintaan (Pijnappel 2006)

Kinesioteippaus liitetään tavallisesti muiden hoitojen yhteyteen, mutta joissain tapauksissa potilas kertoo kokeilleensa useita hoitomenetelmiä (mm. perinteinen fysioterapia, kortisoni ja tulehduskipulääkitys) ja toteaa teippauksen olleen ainut hoitomenetelmä josta on ollut selvästi apua. Oman kokemukseni perusteella teippauksen mahdollista hyötyä on vaikea arvioida etukäteen diagnoosin pohjalta. Kun taustalla on esim. lihasrevähdys tai akillesjänteen tulehdus, teipistä saattaa olla merkittävä apu, mutta toisinaan vaikutus jää vähäiseksi vaikka diagnoosi olisi sama. Myös teippauskokemus ja koulutus saattavat vaikuttaa lopputulokseen.

Teippaustekniikat

Kinesioteippausta voidaan soveltaa eri tekniikoilla, tavoitteesta riippuen. Esimerkiksi tuoreessa pehmytkudosvammassa voidaan ensiksi tavoitella turvotuksen vähentymistä lymfatekniikan avulla. Myöhemmin voidaan siirtyä lihasta aktivoivaan tekniikkaan ja korjata faskian asentoa erilaisilla korjaustekniikoilla, mikäli testi osoittaa faskian liikuttamisen vähentävän kipua, tai lisäävän liikkuvuutta tai voimaa.


Vasemmalla: Kinesioteipin aiheuttamia kuroumia. Oikealla: Arpikudos kuormittamassa kipureseptoria

Kinesioteippauksen perustekniikkana voidaan pitää lihaskorjausta (muscle correction), jossa hoidettava lihas asetetaan venytykseen ja kinesioteippi asetetaan iholle ilman venytystä. Asennon palauttaminen aiheuttaa teipin menemisen ruttuun, mikä aikaansaa myös ihon menemisen ruttuun ja nousemisen ylöspäin. Seurauksena on lisääntynyt verenkierto ja imunesteen virtaus ihon ja lihasten välissä sekä vähentynyt paine kipureseptoreissa.

Erilaisissa korjaustekniikoissa (fascia correction, mechanical correction) voidaan faskia/iho ohjata haluttuun suuntaan tai pitää se siellä. Funktionaalista korjausta käytetään ohjaamaan nivel oikeaan asentoon. Teippauksessa voidaan edelleen käyttää nk. space-tekniikkaa nostamaan ihoa ylöspäin tai ligamentti/jännetekniikkaa, jossa teippiä kiristään reilusti (80—100 %), jolloin tuodaan hieman tukeakin nivelelle.

Lymfakorjauksessa teippi halkaistaan pienempiin suikaleisiin ja asetetaan teipin tyviosa tavallisesti niiden imusolmukkeiden päälle, jonne kuromaa halutaan kuljettaa. Päivittäisissä toiminnoissa aiheutuva nivelten liike aikaansaa pumppaavaa liikettä myös teipissä/ihossa, millä on yhtäläisyyksiä manuaalisen lymfahieronnan kanssa. Karkeasti ilmaistuna teippi siis suorittaa lymfahierontaa 24h päivässä.


Teippi nostaa ihoa ylöspäin lisäten tilaa ihonalaiskudoksessa.
Seuraa lisääntynyt nestekierto ja vähentynyt paine kipua aistivissa reseptoreissa.

Sensoriikka ja faskia

Iho on viiden muun tehtävänsä lisäksi ihmisen aistielin, jonka yhtenä tehtävänä on tuoda keskushermostoon erityyppistä tietoa, jolla on vaikutusta mm. kipuun ja lihaksen aktivoitumiseen. Vielä tärkeämpi rooli sensoriikassa (tunnossa) on myofaskialla (lihaskalvoilla), jossa sijaitsee ihoakin enemmän hermopäätteitä. Erityyppisillä päätteillä on oma sijainti, toimintatapa ja tehtävä. Esim. Ruffinin päätteet ovat herkkiä erityisesti sivusuuntaiselle venytykselle ja aktivoituessaan alentavat sympaattisen hermoston aktivaatiota, lisäten mm. lihasten rentoutumista. Esim. pohjehermossa (n. tibialis) sensorisia hermoja on kolme kertaa enemmän kuin lihaksiin liikekäskyjä tuovia hermoja.


(kinesiotaping.com)


Ihoon liittyviä tunnuslukuja:

(K-Active International kinesiotaping symposium 2008)


Faskia on mm. kollageenista ja väliaineesta (mukopolysakkaridi) rakentuva kalvo, joka ympäröi jokaista lihasta ja sen säiettä, luuta, hermoa ym. Faskia on läheisessä yhteydessä myös ihoon, liittäen sen alla oleviin kudoksiin. Faskia on luotu erottamaan eri elimet ja kerrokset toisistaan eli toimimaan eräänlaisena suojana. Lisäksi faskia toimii mm. voimansiirtäjänä lihastyössä, kiinnityspaikkana anatomisille rakenteille ja osallistuu päätteinensä kommunikaatiotehtäviin. On myös näyttöä faskian kyvystä supistua, millä saattaa olla vaikutusta mm. stabiliteettiin. Faskia on ohutta, pehmeää ja venyvää, mutta kestävää materiaalia. Faskialla on viskoelastisia ominaisuuksia, eli lyhyt venytys aikaansaa kalvon palautumisen pituuteensa, mutta pitkäkestoinen venytys tuottaa plastisuuden ansiosta myös pysyviä venytysvaikutuksia.


Vasemmalla terve faskia, oikealla epäterve faskia

Huonot ryhtitottumukset, toistuva liike, vammat, tulehdukset jne. saavat aikaan kudoksen rakenteeseen muutoksia, joissa kollageenin tuotto lisääntyy, säikeet lyhenevät ja säikeiden välinen etäisyys pienenee. Seuraa lisääntyneitä poikkisidoksia, epäorientaatiota, faskian kuivumista, kovettumista ja edelleen liikerajoitusta. Tällöin oikeaan suuntaan aiheutettu venytys mahdollisesti avaa säikeitä, vähentäen kipureseptoreihin kohdistuvaa ärsytystä. Koska faskia on eräänlainen ihmistä ympäröivä jatkumo, yhdessä kohdassa oleva liikerajoitus vaikuttaa myös kauemmaksi ongelmakohdasta. Ihon alla olevaa faskiaa kuvataan usein kolmiulotteisena verkkona, tai vaatteena, jonka tulee vapaasti myötäillä nivelten liikkeitä. Liikkuvuudeltaan alentunut faskia nostaa kudospainetta, aiheuttaen ärsytystä kipureseptoreihin ja edelleen mm. lihastoiminnan heikentymistä (voiman vähentymistä). Rakenne voi olla myös terve, mutta vieressä (ihon ja lihaksen välissä) oleva turvotus ym. saattaa johtaa faskiassa olevien reseptorien ärsytykseen, johtaen niin ikään kipuun ja lihastoiminnan heikentymiseen.

Kinesioteippaus & tiede

Kinesioteippaus on tutkimuskohteena melko uusi. Julkaistut tutkimukset ovat suhteellisen ”pieniä” (tapaustutkimuksia tai otos pieni, tutkimusten tekijöillä henkilökohtaisia intressejä, puutetta satunnaistetuissa kaksoissokkotutkimuksissa). Vaikutusmekanismit perustuvat lähinnä teorioihin eikä vaikuttavuutta ole juurikaan tutkittu. Näin ollen tiede antaa tällä hetkellä heikot perustelut kinesioteippauksen käytölle. Toisaalta aihe on tutkimuskohteena vaikea mm. päällekkäisten vaikutusmekanismien vuoksi. Lisäksi mm. faskian liikerajoitusta ei voida todeta mm. radiologisilla tutkimuksilla. Vielä vaikeampaa on yhdistää liikerajoitus kipuun ja mitata se, eli laadukkaaseen tutkimukseen tarvittavia mittareita ei esim. tältä osin ole. Joka tapauksessa tehdyt tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia, jotka tukevat esitettyjä teorioita. Kinesioteippaukseen kohdistuva tutkimustyö on viimeaikoina lisääntynyt. Kuvaavaa on, että Kinesio® järjesti vuoden 2010 symposiumin teemalla: "the research".

Ainakin alla olevat tutkimukset ovat julkaistu ja useimmat on löydettävissä netistä.
Lyhennelmiä löydät klikkaamalla tästä (pdf, 272kb).



Lähteitä