kinesiopiste.fi

Linkit Treenejä Hinnasto Artikkelit Uutiset Etusivu

Kinesioteippauksesta tukea kuntoutukseen

Kinesioteippaus on tällä hetkellä maailmalla mielenkiintoa herättävä koulukunta. Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase 1970-luvulla, huomatessaan ihon liikuttamisen vaikuttavan nivelen liikelaajuuteen ja koettuun kipuun. Menetelmä levisi Soulin olympialaisten myötä Pohjois-Amerikkaan ja 90-luvun loppupuolella Eurooppaan. Teippaustekniikoiden kehittelyjen myötä menetelmää käytetään nykyään monenlaisiin fysioterapian osa-alueisiin, mukaan lukien TULE-ongelmat, arven hoito, lymfaödeema ja pediatria. Urheilupuolella kinesioteippauksen käyttäjiin lukeutuvat mm. Tiger Woods, Carolina Klüft, David Beckham, Serena Williams ja Lance Armstrong.

Kinesioteippausta käytetään yleisimmin vähentämään kipua ja lisäämään liikkuvuutta sekä lihasvoimaa. Menetelmää voidaan käyttää tukemaan elimistön omaa parantamisprosessia mm. verenkierto- ja lymfajärjestelmän sekä neurofysiologisten tekijöiden kautta.

Nivelen mekaniikan osalta kinesioteipillä voidaan lisätä nivelen liikkuvuutta, ohjata niveltä toimimaan mekaanisesti oikein tai tuoda niveleen tarvittaessa tukeakin vetämällä teippi kireälle, tai asettamalla useampia teippikerroksia. Kinesioteippausta voidaan pitää kuitenkin enemmän sensorisena, kun taas perinteisen urheiluteippauksen toimintaperiaate on luonteeltaan lähinnä mekaaninen.

Käytettävä teipin määrä on perinteiseen urheiluteippaukseen verrattuna selvästi pienempi. Kinesioteippauksen etuja ovat mm. laaja käyttöalue, hyvä hinta-vaikuttavuus suhde, käyttönopeus ja helppokäyttöisyys. Vaikutusmekanismit vaihtelevat sen mukaan, mitä tekniikkaa käytetään.

Kinesioteippauksen teoreettisia vaikutuksia:

Kinesioteippi

Kinesioteippi on elastisuudeltaan 30—40 % venyvää ja vastaa painoltaan sekä paksuudeltaan ihoa. Materiaali on 100 %:sta puuvillaa. Ilmava rakenne tekee teipistä hengittävän. Teippiliima on akryylipohjainen, joka ei tavallisesti aiheuta allergisia reaktioita eikä tunnu käytössä epämiellyttävältä. Kinesioteippiä voidaan pitää mm. asettelusta, ihosta, hoidettavasta kohdasta ja teippilaadusta riippuen n. 3—5 päivästä pariinkin viikkoon asti. Teipin kanssa voidaan käydä myös suihkussa. Kinesioteippejä on eri värisiä, mutta ominaisuuksiltaan ne ovat täsmälleen samanlaisia, joten väri voidaan valita mieltymyksen mukaan. Alkuperäistä teippiä kopioivia yrityksiä on pelkästään Saksassa tätä kirjoittaessa yli 20. Osa markkinoilla olevista teipeistä on huonolaatuisia, jotka ärsyttävät ihoa ja ovat pysyvyydeltään huonoja (suurin osa lienee ok). Esim. K-Active Sweden myy hyvälaatuista, alkuperäistä kinesioteippiä. Tyypillisesti yksi 5m teippirulla riittää 5—10 lymfateippaukseen, TULE-ongelmissa teippauksia tekee n. 10—20, tapauksesta riippuen. Osa markkinoilla olevista teipeistä on valmiiksi leikattuja erilaisiin muotoihin (pre cut).

Hoitokokonaisuus

Kinesioteippauksen käyttö pohjautuu esitietoihin, havainnointiin ja etenkin kliinisiin testeihin, joihin kuuluvat mm. fysioterapiasta tutut SLR, Patric, SLUMP ja olkapään vieminen ”apprehension” asentoon. Testeillä on tarkoitus selvittää kivun, liikkuvuuden ja symmetrian lisäksi, onko ihon/faskian liikuttamisella, painamisella tai nostamisella vaikutusta testitulokseen. Tarkoituksena on löytää mahdollisimman optimaalinen ihon/faskian asento ja teipata se siihen. Mikäli ihon asennon muutos ei vaikuta liikkuvuuteen, voimaan tai kipuun, silloin ei teipata. Eli teipistä ei aina ole apua. Jos muutos huomataan, silloin teipataan ja vaikutus voidaan todeta konkreettisesti heti. Joskus teipattava alue sijaitsee kaukanakin hoidettavasta kohdasta. Teippauksen suunnitteluun liittyvät myös lihasvoimatestit, joiden pohjalta voidaan teipata heikko tai yliaktiivinen lihas, lisäten tai vähentäen sen aktivoitumista neurofysiologisten tekijöiden kautta. Teorian mukaan lihaksen tonukseen vaikuttaa myös se, kuinka paljon teippiä kiristetään ja kummasta suunnasta se asetetaan lihaksen lähtö- ja kiinnityskohtaan nähden. Teipillä voidaan siis vaikuttaa faskian liikkeeseen lihas-supistuksessa. Teippi ei rajoita normaaleja päivittäisiä toimia, eikä estä muiden hoitomenetelmien käyttöä.


Malli teippaussuunnan vaikutuksesta lihaksen toimintaan (Pijnappel 2006)

Kinesioteippaus liitetään tavallisesti muiden hoitojen yhteyteen, mutta joissain tapauksissa potilas kertoo kokeilleensa useita hoitomenetelmiä (mm. perinteinen fysioterapia, kortisoni ja tulehduskipulääkitys) ja toteaa teippauksen olleen ainut hoitomenetelmä josta on ollut selvästi apua. Oman kokemukseni perusteella teippauksen mahdollista hyötyä on vaikea arvioida etukäteen diagnoosin pohjalta. Kun taustalla on esim. lihasrevähdys tai akillesjänteen tulehdus, teipistä saattaa olla merkittävä apu, mutta toisinaan vaikutus jää vähäiseksi vaikka diagnoosi olisi sama. Myös teippauskokemus ja koulutus saattavat vaikuttaa lopputulokseen.

Teippaustekniikat

Kinesioteippausta voidaan soveltaa eri tekniikoilla, tavoitteesta riippuen. Esimerkiksi tuoreessa pehmytkudosvammassa voidaan ensiksi tavoitella turvotuksen vähentymistä lymfatekniikan avulla. Myöhemmin voidaan siirtyä lihasta aktivoivaan tekniikkaan ja korjata faskian asentoa erilaisilla korjaustekniikoilla, mikäli testi osoittaa faskian liikuttamisen vähentävän kipua, tai lisäävän liikkuvuutta tai voimaa.


Vasemmalla: Kinesioteipin aiheuttamia kuroumia. Oikealla: Arpikudos kuormittamassa kipureseptoria

Kinesioteippauksen perustekniikkana voidaan pitää lihaskorjausta (muscle correction), jossa hoidettava lihas asetetaan venytykseen ja kinesioteippi asetetaan iholle ilman venytystä, tai pienellä venytyksellä. Asennon palauttaminen aiheuttaa teipin menemisen ruttuun, mikä aikaansaa myös ihon menemisen ruttuun ja nousemisen ylöspäin. Seurauksena on lisääntynyt verenkierto ja imunesteen virtaus ihon ja lihasten välissä sekä vähentynyt paine kipureseptoreissa.

Erilaisissa korjaustekniikoissa (fascia correction, mechanical correction) voidaan faskia/iho ohjata haluttuun suuntaan tai pitää se siellä. Funktionaalista korjausta käytetään ohjaamaan nivel oikeaan asentoon. Teippauksessa voidaan edelleen käyttää nk. space-tekniikkaa nostamaan ihoa ylöspäin tai ligamentti/jännetekniikkaa, jossa teippiä kiristään reilusti (80—100 %), jolloin tuodaan hieman tukeakin nivelelle.

Lymfakorjauksessa teippi halkaistaan pienempiin suikaleisiin ja asetetaan teipin tyviosa tavallisesti niiden imusolmukkeiden päälle, jonne kuromaa halutaan kuljettaa. Päivittäisissä toiminnoissa aiheutuva nivelten liike aikaansaa pumppaavaa liikettä myös teipissä/ihossa, millä on yhtäläisyyksiä manuaalisen lymfahieronnan kanssa. Karkeasti ilmaistuna teippi siis suorittaa lymfahierontaa 24h päivässä.


Teippi nostaa ihoa ylöspäin lisäten tilaa ihonalaiskudoksessa.
Seuraa lisääntynyt nestekierto ja vähentynyt paine kipua aistivissa reseptoreissa.

Sensoriikka ja faskia

Iho on viiden muun tehtävänsä lisäksi ihmisen aistielin, jonka yhtenä tehtävänä on tuoda keskushermostoon erityyppistä tietoa, jolla on vaikutusta mm. kipuun ja lihaksen aktivoitumiseen. Lihaksesta proprioseptista tietoa kulkeutuu lihassukkulan ja Golgin avulla. Lihassukkulan reagoimiseen riittää gramman painoinen veto ja mikrometrin pituinen venytys. Kalvorakenne (faskia) sisältää runsaasti vapaita hermopäätteitä ja mekanoreseptoreita (erityisesti Pacini ja Ruffini) jotka vievät mm. kipuun ja asentoon liittyvää tietoa ylöspäin keskushermoston käsiteltäväksi. Erityyppisillä päätteillä on oma sijainti, toimintatapa ja tehtävä. Esim. Ruffinin päätteet ovat herkkiä erityisesti sivusuuntaiselle venytykselle ja aktivoituessaan alentavat sympaattisen hermoston aktivaatiota, lisäten mm. lihasten rentoutumista. Esim. pohjehermossa (n. tibialis) sensorisia hermoja on kolme kertaa enemmän kuin lihaksiin liikekäskyjä tuovia hermoja.


(kinesiotaping.com)


Ihoon liittyviä tunnuslukuja:

(K-Active International kinesiotaping symposium 2008)


Faskia on mm. kollageenista ja väliaineesta (mukopolysakkaridi) rakentuva kalvo, joka ympäröi jokaista lihasta ja sen säiettä, luuta, hermoa ym. Faskia on läheisessä yhteydessä myös ihoon, liittäen sen alla oleviin kudoksiin. Faskia on luotu erottamaan eri elimet ja kerrokset toisistaan eli toimimaan eräänlaisena suojana. Lisäksi faskia toimii mm. voimansiirtäjänä lihastyössä, kiinnityspaikkana anatomisille rakenteille ja osallistuu päätteinensä kommunikaatiotehtäviin. On myös näyttöä faskian kyvystä supistua, millä saattaa olla vaikutusta mm. stabiliteettiin. Faskia on ohutta, pehmeää ja venyvää, mutta kestävää materiaalia. Faskialla on viskoelastisia ominaisuuksia, eli lyhyt venytys aikaansaa kalvon palautumisen pituuteensa, mutta pitkäkestoinen venytys tuottaa plastisuuden ansiosta myös pysyviä venytysvaikutuksia.


Vasemmalla terve faskia, oikealla epäterve faskia

Huonot ryhtitottumukset, toistuva liike, vammat, tulehdukset jne. saavat aikaan kudoksen rakenteeseen muutoksia, joissa kollageenin tuotto lisääntyy, säikeet lyhenevät ja säikeiden välinen etäisyys pienenee. Seuraa lisääntyneitä poikkisidoksia, epäorientaatiota, faskian kuivumista, kovettumista ja edelleen liikerajoitusta. Tällöin oikeaan suuntaan aiheutettu venytys mahdollisesti avaa säikeitä, vähentäen kipureseptoreihin kohdistuvaa ärsytystä. Koska faskia on eräänlainen ihmistä ympäröivä jatkumo, yhdessä kohdassa oleva liikerajoitus vaikuttaa myös kauemmaksi ongelmakohdasta. Ihon alla olevaa faskiaa kuvataan usein kolmiulotteisena verkkona, tai vaatteena, jonka tulee vapaasti myötäillä nivelten liikkeitä. Liikkuvuudeltaan alentunut faskia nostaa kudospainetta, aiheuttaen ärsytystä kipureseptoreihin ja edelleen mm. lihastoiminnan heikentymistä (voiman vähentymistä). Rakenne voi olla myös terve, mutta vieressä (ihon ja lihaksen välissä) oleva turvotus ym. saattaa johtaa faskiassa olevien reseptorien ärsytykseen, johtaen niin ikään kipuun ja lihastoiminnan heikentymiseen.

Imusuonisto


  1. Alkuimusuoni
  2. Prekollektori
  3. Hiusverisuoni
  4. Endoteelisolu
  5. Ankkurisäie
  6. Sidekudosta
  7. Prelymfaattinen kanava
  8. Sidekudos solu

Imujärjestelmän yhtenä tehtävänä on poistaa verenkierrosta kudoksiin tihkuva ylimääräinen neste (10 %). Ilman imujärjestelmää ihminen olisi hengissä n. 48h. Imusuoniston rakenteen ja toiminnan tunteminen auttaa ymmärtämään miksi kinesioteippauksella on jonkin verran turvotusta poistavaa vaikutusta. Imusuoniston alkupäänä toimii endoteelisolujen verhoama alkuimusuoni eli lymfakapillaari, joka on läpimitaltaan 0,01—0,03 mm. Prelymfaattiset kanavat ovat sidekudoksesta muodostuvia vakoja, jotka johtavat kudosnestettä kohti lymfakapillaaria ja edelleen tämän sisälle endoteelisolujen väleistä näiden auetessa. Ankkurisäikeet kiinnittyvät endoteeliin ja ympärillä olevaan sidekudokseen stabiloiden alkuimusuonta ja osallistuen endoteelisolujen aukaisemiseen. Useampi lymfakapillaari liittyy paksumpaan imusuoneen, prekollektoriin, joissa 2—3 mm välein olevat läpät estävät takaisinvirtausta. Edelleen useampi prekollektori liittyy paksumpaan imusuoneen, kollektoriin, joka sisältää läppien lisäksi sileästä lihaskudoksesta muodostuvia sydämen kaltaisia pumppuja. Nämä lymfangionit supistuvat lepotilassa 6—12 krt/min. pumpaten nestettä eteenpäin kohti imusolmuketta. Lymfangionin supistumistiheys voi tarvittaessa kymmenkertaistua. Imukudosta sijaitsee lähes kaikkialla. Imusuonista valtaosa sijaitsee ihon ja lihaskalvojen välissä. Lymfakapillaareja esiintyy runsaasti mm. ihon orvaskedessä, eli syvyydessä johon kinesioteipillä voidaan vaikuttaa.


Esimerkki lymfateippauksen hyvästä hoitovasteesta (teippiä pidetty 12h). Käytännössä tulokset vaihtelevat. Tuloksiin vaikuttavat mm. turvotuksen syy, teipattava kohde, teippaustekniikka ja liikkeen määrä.

Kinesioteippauksen aiheuttamat paineen vaihtelut avaavat endoteelisoluja ja edistävät nesteen siirtymistä lymfakapillaariin. Ankkurisäikeet ja niihin kiinnittyvä sidekudos avustavat. Tämä lienee kinesioteipin keskeisin turvotusta poistava vaikutustapa, mutta lopputulos on käytännössä useiden eri tekijöiden summa. Liikkeessä teippi levittää pienessä määrin nestettä laajemmalle alueelle, jolloin yhä useampi lymfakapillaari voi osallistua sen poistamiseen. Todennäköisesti teippi kykenee avaamaan imusuonissa olevia tukkeumia jolloin neste pääsee liikkumaan vapaammin. Liike fasilitoi kollektoreissa olevien lymfangionien pumppaustoimintaa venytysrefleksin kautta. Kinesioteippaus vaikuttaa faskian ja lihaksen tensioon ja voi siksi vilkastuttaa lymfangionien toimintaa. Kivun lievittyessä lihasta voidaan käyttää enemmän, mikä osaltaan tehostaa imusuonten toimintaa. Teoriassa teipin aiheuttama kivun lievitys vähentää lymfangionin spasmia ja näin edistää imunesteen kulkua kollektoreissa. Mikäli teipillä korjataan virheellinen liikemalli ja estetään kudoksen ärsytys, myös turvotus vähenee terveen imusuoniston kuljettaessa aiemmin syntyneen turvotuksen pois. Imusuoniston mekaanisen vajaatoiminnan aiheuttaman valkuaisainerikkaan turvotuksen (lymfaödeema) hoidossa käytetään tavallisesti kompressiosidosta. Kinesioteippaus ei korvaa kompressiosidosta. Kinesioteippausta voidaan kuitenkin käyttää vartalolla johon kompressiota ei voida asettaa tai tilanteissa jossa kompressiosidosta ei haluta käyttää (matkat, työ, helle, vähäinen turvotus, jne.). Myös kompression ja teippauksen yhdistelmää käytetään.

Kinesioteippauksen vasta-aiheet

Vasta-aiheet Kinesioteippauksella on vain vähän vasta-aiheita. Älä aseta teippiä:

Myös seuraavat asiat on syytä huomioida mikäli harkitaan teippaamista:
diabetes, tuntopuutokset iholla, munuaissairaudet, merkittävä tai hoitamaton sydämen vajaatoiminta, akuutti astma, korkea verenpaine, sisäelinten turvotus, turvotuksen ohjaaminen vedenjakajan yli jo turvonneelle puolelle, jatkuvan paineen (makaaminen, istuminen) kohteena oleva iho.

Teippiliima aktivoituu lämmön (pienen hankauksen) seurauksena ja on kiinnittynyt kunnolla 20—30 minuutissa. Alueella joka on lämmin, teippi saattaa olla tiukemmin kiinnittynyt, minkä vuoksi teipin poisotossa on noudatettava varovaisuutta.

Kinesioteippaus & tiede

Kinesioteippaus on tutkimuskohteena melko uusi. Julkaistut tutkimukset ovat suhteellisen ”pieniä” (tapaustutkimuksia tai otos pieni, tutkimusten tekijöillä henkilökohtaisia intressejä, puutetta satunnaistetuista kaksoissokkotutkimuksista). Hyvälaatuisten tutkimusten vähyydestä johtuen tiede antaa tällä hetkellä heikot perustelut kinesioteippauksen käytölle. Toisaalta aihe on tutkimuskohteena vaikea mm. päällekkäisten vaikutusmekanismien vuoksi. Lisäksi mm. faskian liikerajoitusta ei voida todeta mm. radiologisilla tutkimuksilla. Vielä vaikeampaa on yhdistää liikerajoitus kipuun ja mitata se, eli laadukkaaseen tutkimukseen tarvittavia mittareita ei esim. tältä osin ole. Joka tapauksessa tehdyt tutkimukset ovat antaneet lupaavia tuloksia ja kinesioteippaukseen kohdistuva tutkimustyö on viimeaikoina lisääntynyt. Kuvaavaa on, että Kinesio® järjesti vuoden 2010 symposiumin teemalla: "the research".

Ainakin alla olevat tutkimukset ovat julkaistu ja useimmat on löydettävissä netistä.
Lyhennelmiä löydät klikkaamalla tästä / kinesiotaping research abstracts (pdf, 414kb).


Verenkierto ja lymfologia (circulation and lymphology)

Lasten fysioterapia, -neurologia (pediatry, neurology included)

Neurologia (neurology)

Tuki- ja liikuntaelimistö (musculoskeletal)

Muut (misc.)


Lähteitä